Eettisesti kestävä toiminta edistää tuottavuutta ja nopeuttaa talouskasvua

Johdanto

Tässä artikkelissa osoitan, miten yritykset kasvavat eettisesti kestävällä tiellä aikaisempaa nopeammin, varmemmin ja lähes riskittömästi. Menetelmän kehitti professori Wolfgang Mewes tuhansien keskisuurten yritysten ja yksittäisten ihmisten neuvontatyön pohjalta. 

Vuonna 1975 hän kokosi 25 vuoden kokemukset etäopetuskurssiksi nimeltä EKS (Engpass Konzentrierte Strategie), joka teki hänet Saksassa tunnetuksi. Hänen menetelmänsä vaikutus Saksan talouteen, erityisesti keskisuuriin yrityksiin (perheyrityksiin), oli valtava, ja se kasvaa edelleen. 

Internetistä löytyy Mewesistä ja hänen menetelmästään kertovia sivuja lähes miljoona (hakusana: EKS-Strategie). Hänen menetelmänsä on tänään useimpien yrityskonsulttien perustyökalu, ja sitä kutsutaan myös sosiaalisen erikoistumisen strategiaksi.

Nykyisen talousmallin ongelmia

Nykyinen talousmalli ei tarjoa tulevaisuutta. Se ohjaa yrityksiä väärään suuntaan ja toimii kaikilla tasoilla epätyydyttävästi. Progressiivisesti kasvavan teknologian pitäisi lisätä yhteiskunnan hyvinvointia. Mutta näin ei tapahdu. 

Yritykset ovat itseensä käpertyneitä tuote- ja voittokeskeisiä profit centereitä. Ylitarjonta ja talousongelmat saavat yritykset kadottamaan suuntansa ja toimimaan epäeettisesti. Koskaan ei ole opittu, työskennelty ja investoitu yhtä paljon kuin tänään, mutta tulokset käyvät yhä epävarmemmiksi. Tämä heijastuu myös yksittäiseen työntekijään. Monikaan ei kykene samaistumaan yrityksen tavoitteisiin eikä kykene näkemään oman työnsä merkitystä. 

Tutkimusten mukaan 2/3 työntekijöistä ei enää ole sitoutunut työpaikkaansa, he vain toimivat ohjeiden mukaan. Erään tutkimuksen mukaan tämä pienentää tuottavuutta Saksassa arviolta noin 100 miljardin euron verran.

Sosiaalinen erikoistuminen

Sosiaalinen erikoistuminen auttaa yritystä sen kehityksen alusta lähtien välttämään kilpailua, jolloin se saa rauhassa rakentaa ainutlaatuista asemaansa markkinoilla. 

On luovuttava tuotetasosta ja kiinnitettävä katse kohderyhmän kehitysongelmiin. Tuotteet ovat välineitä, eivät yrityksen tarkoitus. Osaaminen, tieto samoin kuin pääoma eivät ole itseisarvoja. Ne edustavat potentiaalia, ja asiakas määrittää niiden arvon. Arvon määrittää siis se, mihin osaaminen, tieto ja pääoma kohdistetaan. 

Jos kohdistus on väärä tai epätarkasti määritelty, on toivottua vaikutusta vaikeaa saavuttaa. Sosiaalinen erikoistuminen auttaa löytämään tavoitteen, jonka avulla yritys osaa määritellä kehityssuuntansa. Siinä yritys saavuttaa potentiaalillaan suurimman vaikutuksen, suurta lisäarvoa ja luonnollista kysyntää.

Näkökulman muutos

Ihmiset eivät ole taloutta varten, vaan talouden pitäisi palvella ihmistä. Vain tällainen näkökulma johtaa terveeseen kehitykseen, kasvuun ja hyvinvointiin. Kohderyhmäkehittäjä on menetelmä, joka perustuu sosiaaliseen erikoistumiseen. Sen peruselementtejä ovat seuraavat tekijät: katseen kääntäminen sisältä ulos, keskittyminen, erikoistuminen, kohderyhmän polttavan ongelman ratkaiseminen, win-win -periaate. Näkökulman muuttaminen tarkoittaa, että vähemmän pohditaan yrityksen kehittymistä ja enemmän investoidaan voimavaroja oman tulolähteen kehitykseen.

1. Win-win -periaate 

Win-win -periaate yhdistää yrityksen, sen henkilöstön ja kohderyhmän yhdeksi kehitysyksiköksi. Kaikki voittavat, ja kaikkien kehitys nopeutuu. Tämä edellyttää, että yritys valitsee kohderyhmien joukosta itselleen oman ihannekohderyhmän. Sitä ei enää pidetäkään markkinoinnin kohteena vaan pikemminkin ”ulkoistettuna” kehitysosastona. Kohderyhmälle pitää tarjota jotakin, mitä se polttavasti tarvitsee, että se saadaan sitoutumaan yritykseen. Sille tarjotaan ratkaisua sen kehitysongelmaan. Se muodostaa kehittämisen keskipisteen. 

 
Tämä antaa yrityksen kaikelle toiminnalle sosiaalisen näkökulman ja korkeamman merkityksen. Jokainen yrityksessä voi samaistua tavoitteeseen ja osallistua kehittämiseen. Näkökulma lisää yrityksen sosiaalista iskukykyä kohderyhmän kehittäjänä. Yritys kehittää omaa pysyvää tulolähdettään ja saa jatkuvasti kehittämisimpulsseja kohderyhmältään. Yritykselle muodostuu ainutlaatuinen ongelmanratkaisuprofiili. Yritys ja kohderyhmä kasvavat yhteen ja muodostavat synergiayhteisön. Kumpikin on toisesta riippuvainen ja hyödyttää toinen toistaan.

2. Kohderyhmän polttavimman ongelman ratkaiseminen 

Tätä ongelmaa sanotaan kyberneettisesti vaikuttavimmaksi pisteeksi. Se tarkoittaa ongelmaa, jonka ratkaiseminen käynnistää positiivisen ketjureaktion, joka mobilisoi ulkoisia voimia ja nopeuttaa kehitystä. Tämä piste on kaiken kehittämisen ydin, se on kaikkein tärkein. Mewes löysi sen empiirisissä tutkimuksissaan, ja se on hänen menetelmänsä perusta. Kaikilla luonnollisilla systeemeillä (vaikkapa kasvi, eläin, ihminen, organisaatio, kunta tai valtio) on lopulta vain yksi tärkein tavoite. Sitä voidaan kutsua kehitykseksi, hyvinvoinniksi, kasvuksi tai menestykseksi. 

Talouselämässä se merkitsee ”tuota menestystä tulolähteellesi (kohderyhmällesi), jotta itse menestyisit”. Tämä ajatus irrottaa tuote- ja voittokeskeisestä ajattelusta. Se ohjaa keskittymään kohderyhmän kehittymisen esteeseen ja auttaa hahmottamaan tuotteen ongelman ratkaisuksi. Tästä syntyy kaava: Tuote + menestysstrategia (kehityksen esteen ratkaisu) = kysytty ongelmanratkaisu. 
 

Kehittäminen on uusi menestystä tuottava innovaatiokenttä, jossa tuote toimii välineenä. Menestymisen tarve on loppumaton tarvekenttä, joka tarjoaa pitkäjänteisiä kehittämismahdollisuuksia.

3. Keskittyminen 

Kehitys alkaa siitä, että keskitytään pullonkaulaan eli yhteen ainoaan prioriteettiongelmaan. Keskittyminen on progressiivinen ja informaatiota lisäävä oppimisprosessi. Ratkaisun osatekijät, ideat ja mahdollisuudet tiivistyvät yhteen pisteeseen. Se antaa ratkaisulle uuden merkityksen ja tuottaa pakottavaa hyötyä. 

Prosessissa nousee esille aina uusia ongelmia eli tarpeita ja ideoita sekä mahdollisuuksia. Se laajentaa ratkaisua ja kasvattaa hyötyä. Näin käynnistyy kauas kantava kehitys ja syntyy ainutlaatuinen ja korkea ongelmanratkaisuprofiili. Tässä pisteessä saavutetaan läpimurto. Se on välttämätön, koska se herättää kiinnostusta myös kohderyhmän reunoilla ja toiminta laajenee pienellä riskillä. 

4. Erikoistuminen 

Erikoistua voi kolmella tavalla. Teknisen erikoistumisen riski on suurin, koska se merkitsee erikoistumista muuttuviin tekijöihin (tuotteisiin, menetelmiin jne). Voi myös erikoistua ongelmiin. Tähän liittyy sellainen vaara, että kehitetään ratkaisu, joka ei osu tarpeeseen. Sosiaalinen erikoistuminen merkitsee erikoistumista johonkin pysyvään perustarpeeseen kuten kehitykseen, kasvuun ja menestykseen. Niitä ei koskaan voi lopullisesti tyydyttää, mutta aina voi parantaa. Tuotteet sovitetaan tämän tarpeen mukaan. 

Sosiaalinen erikoistuminen alkaa aina niin, että keskitytään pieneen, erityiseen kohderyhmään ja ratkaistaan sen kehitysongelma yhä paremmin. Siitä syntyy suurta detaljiosaamista ja kysyntää. Tuotekehitys johtaa pakottavaan ratkaisuun. Tällainen pieni kohderyhmä on globaalisti tarkasteltuna valtava. Tämän strategian avulla Saksan keskisuuret, useimmiten perheyritykset, ovat nousseet kansainvälisten markkinajohtajien suurimmaksi ryhmäksi. 

5. Sosiaalisen erikoistumisen riskit 

Riski on lähes olematon. Yritys ei muuta strategiaansa. Se asettaa aluksi vain painopisteen, valitsee oman ihannekohderyhmänsä ja aloittaa sen kanssa kehittämistyön. Jatkuva keskusteluyhteys johdattaa yrityksen yhä syvemmälle kohderyhmän tarverakenteisiin ja avaa ratkaisemattomien ongelmien kentän. Yhdessä kohderyhmän kanssa kehitetään koeratkaisu.


Kohderyhmäkehittäjä on itseopiskelukurssi. Varsinaisen menetelmän ja sen luonnonlakeihin pohjautuvien selitysten lisäksi siihen kuuluu noin 60 käytännön esimerkkiä eri aloilta. Niistä saa helposti apua omaa kehittämistyötä ajatellen. Todistuksena tästä yli 1000 henkilöä, jotka ovat opiskelleet Mewes-menetelmää, toimii nyt yritysneuvojina. Kurssi ei edellytä etukäteistietoja, sillä se perustuu luonnonlakeihin ja niiden käyttöön talouselämässä.