Evoluutio syntyy yrityksestä ja erehdyksestä

Erehtyminen nopeuttaa kehitystä vain, jos siitä osataan oppia. Kun on kyse yhdestä asiasta, useimmat oppivat ja voivat yltää suuriin suorituksiin. Kun on kyse yrityksen tai uran kehittämisestä, oppiminen on hyvin rajoitettua. Yritys reagoi kilpailuun. Miksi ei toisin päin? Työntekijä toteuttaa työnantajan tavoitteita. Miksi ei toisin päin? Työnhakija on valmis kompromisseihin saadakseen työpaikan. Miksi ei toisin päin?

Vastaus on yksinkertainen. Liian harvoilla ihmisillä ja yrityksillä on annettavana jotakin sellaista, joka voisi auttaa muita kehittymään. Ahkeruus, osaaminen, tieto, rehellisyys ja ystävällisyys ovat hyviä ominaisuuksia. Jos unohdamme oman kehityssuuntamme ja oman elämämme suunnan suunnittelemisen, hajotamme voimamme emmekä ahkerista ponnistuksista huolimatta yllä suuriin saavutuksiin. Tavoitteesta toiseen loikkija hajottaa voimansa ja joutuu koko ajan korjaamaan suuntaansa. Sen seurauksena kehitys etenee minimaalisesti. Nopea kehitys edellyttää selkeää suuntaa. Näin jokainen erehdys huomataan ja siitä osataan ottaa opiksi, jolloin seuraava askel etenee tehokkaasti oikeaan suuntaan.

Luonnon evoluutio on alusta lähtien toiminut tehokkaasti yrityksen ja erehdyksen kautta. Ihmisen ja eläimen ero on siinä, että eläin toimii sisäisesti ohjelmoituna ts. pakko-ohjauksessa ja sen vapausaste on pieni. Vain ihminen pystyy kehittymään haluamaansa suuntaan.

Tähän vapauteen liittyy sekä iso ongelma että iso mahdollisuus.

Luonnon viallinen järjestelmä korjaa itseään vähällä energialla pienin askelin ja pyrkii sopeutumaan ympäristönsä muuttuneisiin olosuhteisiin. Jokainen erehdys tuottaa palan kehitystä ja kasvua. Luonnon systeemin suuntana on aina pyrkimys olemassaolon varmistamiseen eli kohti kilpailun jättämää aukkoa.

Sama koskee ihmistä ja yritystä. Kumpikin tarvitsee vakaan, pysyvän kehittämissuunnan. Jos suunnasta harhaudutaan, se huomataan heti ja osataan korjata erehdys. Virheiden toistaminen minimoituu ja sopeutuminen markkinoihin optimoituu, kun sitä ohjaa kohderyhmä relevantteine ongelmineen ja palautteineen.

Jo siksi jokainen yritys tarvitsee oman ihannekohderyhmänsä.

Ihminen ja yritys, joilla on silmissään selkeä kehitystavoite, etenevät rauhassa askel askeleelta. Jokainen askel tuottaa uutta informaatiota, ideoita ja osaamista. Keskittyminen yhteen tavoitteeseen takaa kumulatiivisen oppimisen, mikä merkitsee ympäristöä nopeampaa oppimista. Tällä tavalla pienetkin ratkaisut voivat kasvaa suuriksi ja suosituiksi.

Vertauksena voidaan ajatella keräilijäkansoja. Ne olivat aina liikkeessä etsimässä ravintoa. Sitten joku oivalsi, että voitaisiin jäädä paikoilleen viljelemään maata. Keräily ja kulkeminen päättyivät siihen. Ihmiset ja yritykset, jotka jatkuvassa kiireessä muuttavat koko ajan tavoitteitaan, yltävät ani harvoin todelliseen huippusuoritukseen.

Sanon usein uusille yrittäjille, ettei yrityksen omistaminen ole se juttu, vaan pitää omistaa kohderyhmä. Se on ratkaisevaa. Mutta mikä kohderyhmä? Kaikkia niitä ei voi omistaa, ei myöskään liian isoja tai epämääräisesti määriteltyjä. Tästä syystä käytämme nimitystä ihannekohderyhmä. Sen profiilin pitää sopia yritykselle, minkä vuoksi se pitää määritellä täsmällisesti. Ymmärtääksemme miksi niin monet yritykset edelleen toimivat tuotekeskeisesti osoittamatta kiinnostusta kohderyhmille, on hyvä tarkastella kohderyhmien rakenteen muutosta teollistumisen aikakaudella.